Your Pet, Our Passion.
Burma

Burma

Burma on keskikokoinen kissa, jolla on pyöreä pää ja elegantin lihaksikas vartalo. Rotu ei ole yhtä kookas ja roteva kuin brittiläinen lyhytkarva, eikä yhtä hoikka ja siro kuin siamilainen. Sillä on suuret ja kirkkaat silmät, joiden väri heijastaa kultaa ja näyttää usein vaihtuvan eri valoissa. Häntä on suora ja sen pyöreä pää muistuttaa siveltimen harjasosaa. Burman erityistuntomerkki on sen hieno, lyhyt ja kiiltävä turkki, joka on aivan vartalonmyötäinen. Burmasta on 10 eri värimuunnosta, joista kaikissa vatsapuoli on selkää vaaleampi ja sävy vaihtuu asteittain.

Tarve tietää
  • Erittäin aktiivinen ja utelias kissa
  • Sosiaalinen ja seuraa kaipaava kissa
  • Erittäin äänekäs kissa
  • Keskikokoinen kissarotu
  • Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
  • Allergisoiva rotu
  • Viihtyy myös ulkona
  • Erinomainen perhekissa

Luonne

Burma on erittäin ystävällinen ja hellyydenkipeä olento, joka tarvitsee ihmisten huomiota ollakseen onnellinen. Se on erittäin vaativa rotu, ja burmankissa saattaa seurata omistajaansa ympäriinsä vaatien huomiota ja voi jopa kiivetä omistajan jalkaa pitkin päästäkseen syliin ja saadakseen kaipaamaansa huomiota! Burmat ovat erittäin äänekkäitä kissoja, jotka tervehtivät usein omistajaa tämän saapuessa kotiin tai pyytävät haluamaansa naukumalla ja ovat mukana ja kommentoimassa kaikkea, mitä tapahtuu. Ne ovat uskollisia omistajalleen, ja niitä kutsutaankin toisinaan koiramaisiksi kissoiksi, sillä monet noutavat mielellään niille heitetyn lelun. Ne ovat erittäin älykkäitä ja erinomaisia ongelmanratkaisijoita, taitavia esimerkiksi avaamaan ovia ja karkureina usein vertaansa vailla.

Alkuperä

Tummanruskea, rakenteeltaan siamilaista muistuttava kissa, vietiin Kaukoidästä Kaliforniaan 1930-luvulla. Yhdysvalloissa ei ollut vielä muita burmankissoja, joten Wong Mau astutettiin ruskeanaamioisella siamilaisella. Tarkan jalostuksen kautta syntyi uusi, tummaturkkinen rotu, joka tunnetaan nykyään burmana. Burma tunnustettiin rotuna ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa, josta se tuli Eurooppaan 1940-luvulla. Jalostusohjelmien myötä värejä on sittemmin tullut useita.

Alkuperäismaa

Burma

Burmat ovat suhteellisen terveitä, mutta joissain sukulinjoissa vaikuttaa olevan alttiutta sairastua diabetekseen. Ajoittaista hypokaleemista polymyopatiaa (eli veren alhaisesta kaliumpitoisuudesta johtuvaa lihasheikkoutta) esiintyy joillain nuorilla burmilla. Joillain burman kissoilla esiintyy harvinaista kipusyndroomaa, FOPSia. Tämä tila aiheuttaa poikkeuksellista nuolemista ja pureskelua ja suun kuopimista, mikä saattaa olla kissalle stressaavaa. Yhdysvalloissa on esiintynyt myös pään ja aivojen epämuodostumia, mutta tällaista ei ole raportoitu meillä. Joillain burmalaiskissan sukulinjoilla on poikkeavia ruokailutottumuksia, joten ne saattavat syödä villavaatteita ja muuta syötäväksi kelpaamatonta (nk. pica-oireyhtymä).

Jokainen kissa on ainutlaatuinen ja niillä kaikilla on ravinnon suhteen suosikkeja, inhokkeja ja yksilöllisiä tarpeita. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä ja ne tarvitsevat ravinnostaan 41:tä eri ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden suhde vaihtelee riippuen kissan iästä, elämäntavasta ja yleisestä terveydentilasta. Kasvavat, energiset kissat tarvitsevat luonnollisesti ravitsemuksellisesti erilaisen ruokavalion kuin vähemmän aktiiviset seniorikissat. Oikea ruokintamäärä tulee myös ottaa huomioon. Ruokintaohjeita noudattamalla kissa pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena, ja märkä- ja kuivaruoan suhdetta voi vaihdella kissan mieltymysten mukaan.

Burmankissan turkki ei tarvitse juurikaan hoitoa, sillä kissa hoitaa sen itse, mutta ne nauttivat huomiosta, jota harjaamisen ohessa saavat. Muiden kissojen tavoin myös burma tarvitsee säännölliset rokotukset, joilla ehkäistään sairauksia, loishäädöt ja vuosittaisen eläinlääkärin terveystarkastuksen.

Yleensä rotu tulee hyvin toimeen lasten kanssa, mutta jokainen kissa on erilainen koulutuksesta ja kokemuksista riippuen. Jos adoptoit kissan eläinkodista, kysythän heiltä tarkemmin kissan luonteenpiirteistä.