Your Pet, Our Passion.
Savannah

Savannah

Savannah tai savannikissa on pitkä, hoikka ja pitkäjalkainen kissa, jonka lopullinen koko riippuu siitä, kuinka lähellä kyseinen yksilö on ensimmäistä risteytettyä sukupolvea – varhaisempien sukupolvien edustajat ovat varsin kookkaita. Urokset ovat usein naaraita suurempia. Savannah-hybridin geneettistä perimää ei voi ennustaa, joten kissojen koossa voi olla suurtakin vaihtelua jopa saman pentueen sisällä. Yksittäisen savannahin ulkonäkö riippuu pitkälti siitä, mitä sukupolvea se on.

Savannikissat ovat yleensä täplikkäitä, mutta kuviointi voi olla myös klassinen tai marmorimainen ja väri voi olla lumi, sininen tai muu hailakka väri. Savannahin korvat ovat pitkät, syvät, pyöreät ja pystyt (korvien takana keskellä on vaalea raita, jota reunustaa musta, tummanharmaa tai ruskea väri, mikä tekee korvasta hieman silmän näköisen), nenä on leveä ja luomet raskaat. Lyhyessä hännässä on mustia raitoja ja hännänpää on musta. Silmät voivat olla vihreät, ruskeat tai kullanväriset.

Tarve tietää
  • Erittäin aktiivinen ja utelias kissa
  • Itsenäinen kissa
  • Jonkin verran äänekäs kissa
  • Solakka ja tyylikäs kissarotu
  • Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
  • Allergisoiva rotu
  • Viihtyy myös ulkona
  • Saattaa tarvita totuttelua ennen lapsiperheeseen muuttamista

Alkuperä

Savannikissoja on kritisoitu paljon. Ne ovat kesykissan ja servaalin – keskikokoisen, suurikorvaisen afrikkalaisen villikissan – risteytyksiä. Ensimmäisiä risteytyksiä on jalostettu lisää, kunnes on saatu aikaan kesykissaksi laskettava sukupolvi. Rodun jalostus alkoi 1980-luvun puolivälissä. Yksi kissajärjestö on tunnustanut rodun.

Alkuperäismaa

Yhdysvallat

Luonne

Savannikissat eivät ole yleisiä, joten niiden luonteenpiirteistä tai ennustettavuudesta on vaikea tehdä yleistyksiä. Joidenkin mukaan ne ovat erittäin seurallisia ja tulevat toimeen uusien ihmisten ja muiden kissojen ja koirien kanssa, kun taas toiset yksilöt saattavat piiloutua tai sähistä ja murista vieraan nähdessään. Savannahit pystyvät hyppäämään hyvin korkealle (2,5 metriä) ilman vauhtia, ja ne ovat nopeita oppimaan. Rotu ei sovi ensimmäiseksi kissaksi. Se on varsin suurikokoinen ja vahva. Rotua kuvaillaan usein ”määrätietoiseksi". Savannahit ”kujertavat” servaalin lailla, naukuvat kesykissan lailla tai molempia. Niiden kerrotaan myös sähisevän kovaäänisesti.

Vielä on liian aikaista sanoa, kärsiikö savannikissa joistain lajille tyypillisistä sairauksista, sillä eläinlääketieteessä ei ole tiedossa esimerkkitapauksia.

Jokainen kissa on ainutlaatuinen ja niillä kaikilla on ravinnon suhteen suosikkeja, inhokkeja ja yksilöllisiä tarpeita. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä ja ne tarvitsevat ravinnostaan 41:tä eri ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden suhde vaihtelee riippuen kissan iästä, elämäntavasta ja yleisestä terveydentilasta. Kasvavat, energiset kissat tarvitsevat luonnollisesti ravitsemuksellisesti erilaisen ruokavalion kuin vähemmän aktiiviset seniorikissat. Oikea ruokintamäärä tulee myös ottaa huomioon. Ruokintaohjeita noudattamalla kissa pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena, ja märkä- ja kuivaruoan suhdetta voi vaihdella kissan mieltymysten mukaan.

Savannahin turkki on helppohoitoinen. Kaikkien kissojen tavoin rotu tarvitsee säännölliset rokotukset, loishäädöt ja vuosittaisen terveystarkastuksen.

Rotua ei yleisesti pidetä parhaana rotuna lapsiperheisiin, mutta kaikki kissat ovat erilaisia. Huolellisen totuttelun myötä kissa voi oppia elämään lasten kanssa.