Kissarodut
Brittiläinen lyhytkarva polveutuu tavallisesta kotikissasta. Sitä esiintyy lukuisissa eri väreissä ja kuvioissa aina valkoisesta mustaan ja harmaaseen tabbyyn. Rodun jalostaminen aloitettiin 1800-luvulla kissojen erityisten piirteiden säilyttämiseksi. Lopulta brittiläinen lyhytkarva tunnustettiin omaksi rodukseen.
Rotu melkein katosi kokoaan 1900-luvun puolivälissä, kunnes sen elvyttämiseen käytettiin persialaisia ja itämaisia lyhytkarvoja. Brittiläinen lyhytkarva on jämerä ja terve, ja sen vartalo on vahva ja lihaksikas ja jalat lyhyet. Kissoilla on pyöreät kasvot, kauniit, suuret silmät ja paksu, lyhyt turkki.
Persialaisen tavoin nämä kissat voivat olla itsenäisiä ja vaatimattomia. Ne viihtyvät mielellään ulkona, mutta nauttivat myös rakastavan omistajan syliin käpertymisestä!
Muita brittiläisiä kissarotuja ovat manx ja selkirk rex.
Burma
Tämä kissarotu haluaa tulla huomatuksi! Äänekkäitä (mutta ei yhtä äänekkäitä kuin siamilaiset) burmia kutsutaan usein ”koirakissoiksi”, sillä ne ovat itsevarmoja ja koiramaisen uskollisia omistajilleen. Lisäksi ne noutavat mielellään leluja! Burmat pitävät sinulle mielellään seuraa, teitpä mitä tahansa – burma on hyvin vahvasti ”istun-sanomalehden-päällä-kun-omistajani-yrittää-lukea”-tyyppinen kissa! Burmat ovat keskikokoisia kissoja, joiden vartalo on jämerä, rinta ja pää pyöreät ja silmät suuret ja hieman siamilaisittain vinot. Niillä on pehmeä, lyhyt ja samettinen turkki, josta on olemassa monta eri värivaihtoehtoa.
Ulkomaiset rodut
Tämän ryhmän kissaroduilla ei ole muuta yhteistä kuin seuralliset, elämää suuremmat luonteensa! Ryhmä on äärimmäisen monimuotoinen aina kotikissan ja aasianleopardikissan risteytyksenä syntyneestä epätavallisesta ja villin näköisestä bengalista ilkikurisen näköiseen devon rexiin. Joukossa ovat pitkäkarvainen tiffanie, kiharakarvainen cornish rex ja devon rex. Myös kokoerot ovat huomattavia aina suuresta bengalista pikkuruiseen singapuraan. Nämä kissarodut ovat peräisin eri puolilta maailmaa – Englannista, Venäjältä, Kaukoidästä ja Afrikasta – ja osa (kuten ocicat) on vanhojen rotujen risteytysten ja sopeutumisen tulosta.
Ulkomaiset kissarodut ovat yleensä hyvin ihmisrakkaita. Nämä aktiiviset ja vaativat kissat eivät jätä sinua rauhaan, kun ne haluavat syödä, leikkiä tai halia – ne eivät suostu jäämään huomiotta!
Itämaiset
Itämaisia kissoja on kahta eri tyyppiä: lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Itämaista lyhytkarvaa voisi parhaiten kuvailla värilliseksi siamilaiseksi, jolla ei ole naamioväritystä (naamioväritys tarkoittaa sitä, että kissan jalat, häntä, kasvot ja korvat ovat tummempia kuin vartalo). Itämainen pitkäkarva tunnetaan myös nimellä angora. Itämaisen kissarodun kissojen ruumiinrakenne ja luonteenpiirteet ovat usein samanlaisia kuin siamilaisilla, mutta vain valkoisella on häikäisevän siniset silmät. Rodun muun väristen kissojen silmät ovat keltaiset tai vihreät.
Persialainen
Persialainen on kissamaailman todellinen hienohelma. Persialainen on yksi maailman vanhimpia tunnettuja kissarotuja. Sen ylpeydenaihe on sen pitkä, paksu ja ylellinen turkki, joka voi kasvaa jopa 15 senttimetriä pitkäksi!
Persialainen on rakenteeltaan ”tanakka”, eli sillä on suhteellisen lyhyet jalat, lyhyt niska ja leveä rinta. Harjamainen häntä on upean tuuhea, ja kaulan ympärillä on jopa eräänlainen kauluri. Lienee sanomattakin selvää, että persialaisen paksu aluskarva ja pitkä päällyskarva edellyttävät huolellista hoitoa – vähintään 20 minuuttia päivittäin. Myös silmät tarvitsevat huolenpitoa, sillä niillä on taipumusta vuotaa. Väri- ja kuviovaihtoehtoja on paljon, joten jokaiselle löytyy varmasti sopiva persialainen!
Persialainen on yleensä rento ja rauhallinen rotu. Ne sopivat hyvin sisäkissoiksi ja rakastavat torkkumista, mikä sopii hienosti kokopäivätyössä käyville omistajille. Jotta persialaisesi ei kokisi oloaan yksinäiseksi työpäivän aikana, kissalle on hyvä ottaa toinen persialainen leikki- tai halikaveriksi.
Puolipitkätkarvaiset kissat
Tähän ryhmään kuuluu kuusi kissarotua, joiden ulkonäöt ja luonteet vaihtelevat suuresti. Samanlainen pitkä (ei kuitenkaan niin pitkä kuin persialaisella) turkki on kuitenkin kaikille yhteistä.
Pyhä birma
Pyhällä birmalla on paksu, silkkinen turkki, ylellisen tuuhea häntä ja pistävät, pyöreät siniset silmät. Turkista on useita eri värejä, ja turkki edellyttää päivittäistä harjausta. Pyhä birma on naamiokissa, mutta tassut ovat vaaleat, joten näyttää siltä kuin kissalla olisi lapaset! Pitkä- ja tukevavartaloinen pyhä birma ei ole yhtä tanakka kuin persialainen. Jotkut sanovatkin, että pyhään birmaan on sekoittunut ripaus siamilaista. Luonteensa puolesta pyhä birma on leikkisä, ystävällinen ja rento. Nämä kissat ovat usein hyvin hellyydenkipeitä, ja ne osaavatkin vaatia huomiota, kun haluavat olla huomion keskipisteenä!
Maine Coon
Tämän ison, kovan ja komean kissarodun on täytynyt kestää Amerikan itärannikolla sijaitsevan Mainen kylmiä talvia – siksi sillä onkin pitkä, paksu ja säänkestävä turkki. Maine coonin kaulan ympärillä oleva kauluri ja karvaiset korvat suojelevat kissan päätä. Harjamainen häntä muistuttaa pesukarhun häntää (josta kissa on saanut nimensä coon-osan, pesukarhu = raccoon). Tämä elegantti, sopusuhtainen, urheilullinen ja voimakas kissa kaipaa paljon virikkeitä. Eniten maine coon rakastaakin ulkona olemista. Maine coon on erinomainen saalistaja, eivätkä kylmä ja märkä häiritse sitä. Ison-Britannian sääolosuhteet eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä sen esi-isien täytyi kestää! Maine coon ei todennäköisesti viihdy pelkkänä sisäkissana, mutta se viettää mielellään aikaa omistajansa kanssa. Maine coon on rakastava ja leikkisä lemmikki, jota on usein hyvin helppo kouluttaa.
Norjalainen metsäkissa
Maine coonin tavoin myös norjalainen metsäkissa on selviytyjä. Tämä kissarotu on selvinnyt pohjoisen Skandinavian ankarasta ilmastosta. Tämän ison ja voimakkaan kissan takajalat ovat poikkeuksellisen vahvat (ja pitkät). Norjalainen metsäkissa on hyvin elegantti, ja sitä pidetäänkin varsin viehättävänä kissana. Tämä nimenomainen rotu on luotu kiipeilemään. Nimensä mukaisesti se rakastaakin puissa kiipeilyä! Sisällä suuri kiipeilypuu on ehdoton (etenkin, jos et halua, että kissa kiipeilee verhoissasi ja hyllyköissäsi). Norjalainen metsäkissa viihtyy loistavasti ulkona, mutta se viettää mielellään aikaa myös sisätiloissa omistajansa seurassa.
Ragdoll
Ragdoll syntyi alun perin valkoisen persialaisnaaraan ja urospuolisen pyhän birman risteytyksenä. Upea ragdoll on lempeä jättiläinen – iso, painava ja äärimmäisen rauhallinen. Ragdollin posket ovat pyöreät, silmät soikeat ja niska lyhyt. Suuresta koostaan huolimatta ragdoll on hyvin hauraan näköinen. Rodun nimi juontaa kissan tavasta rentoutua niin täydellisesti, että syliin nostettaessa se vain retkottaa räsynuken tavoin. Hiljaisesta ja äärimmäisen hellyydenkipeästä ragdollista tulee hyvä sisäkissa, joka ei ole yhtä kiinnostunut saalistamisesta kuin jotkin tanakammat, ulkona viihtyvät rodut.
Somali
Somalikissa on abessinialaisen pitkäkarvainen muunnos. Turkki ei ole aivan yhtä pitkä kuin muiden tähän ryhmään kuuluvien rotujen, mutta karva on selvästi ”tikattua” (kussakin karvassa on kahta tai kolmea väriä), mikä tekee rodusta näyttävän näköisen. Somalilla on myös suhteellisen isot korvat. Tämä piirre on yleinen kuumista ilmastoista tuleville kissoille, sillä suuret korvat auttavat haihduttamaan lämpöä. Abessinialaisen tavoin somali on älykäs, varsin vaativa ja hyvin ihmisrakas. Somali näyttää hieman villikissalta ja viihtyykin hyvin ulkona, mutta se nauttii mielellään myös kotinsa mukavuuksista.
Turkkilainen van
Myös turkkilainen van on iso kissarotu, joka on sekä pitkä että lihaksikas. Puolipitkästä, silkkisestä turkista puuttuu aluskarva, mutta van on siitä huolimatta erittäin näyttävä ja virtaviivainen ilmestys. Karvan väritys on helposti tunnistettava – pohjaväri on liidunvalkoinen ja korvat ja häntä värilliset. Rodun viehtymys uimiseen on tehnyt siitä kuuluisan! Tämä Turkista Vanjärven alueelta lähtöisin oleva kissarotu viihtyy edelleen vedessä. Se etsii mielellään järven tai lammen, jossa uida. Turkkilainen van leikkii valuvan hanan kanssa vielä innokkaammin kuin muut kissat. Van on kekseliäs ja sitkeä, mutta se rakastaa ihmisiä.
Siamilainen
Ikivanha siamilainen on yksi maailman eleganteimmista kissaroduista. Siamilaisen vartalo on pitkä ja hento, takajalat voimakkaat ja silmät pistävän siniset. Persialaisen tavoin myös siamilainen on muuttunut vuosien saatossa radikaalisti. Pää on nyt kolmiomaisempi, silmät vinommat, korvat suuremmat ja vartalo pienempi ja urheilullisempi. Siamilainen on naamiokissa: sen raajat, erityisesti jalat, kasvot, korvat ja häntä, ovat tummempia kuin muu vartalo. Karva on lyhyt ja silkkinen, ja aluskarva on ohut. Vaikka turkki ei vaadikaan paljon hoitoa, ihmisrakkaat siamilaiset vaativat muuten paljon hellyyttä ja huomiota. Vahvatahtoinen ja äärimmäisen älykäs siamilainen tietää, kuinka se saa huomiosi!
Siamilaisiin kissoihin kuuluvat myös balineesit.
Oletko hankkimassa kissaa, mutta olet vielä hieman epävarma, mikä olisi paras rotu sinulle ja perheellesi? Hyviä uutisia! Kissarotujen rotukirjastomme auttaa sinua ymmärtämään eri rotuja ja päättämään, millainen kissa sopisi perheenne lemmikiksi parhaiten.
