Brittiläinen lyhytkarva on melko kookas kissalaji, jota kuvataan usein rotevaksi tai jämeräksi. Monet sen piirteistä ovat pyöreälinjaisia: kasvot ja posket, korvat, silmät ja pää. Sen lyhyt, leveä kuono on vahvan leuan yläpuolella, ja yhdessä leveän rinnan ja lyhyen, paksun hännän kanssa ne antavat kissalle vahvan ja jämerän yleisilmeen. Turkki on lyhyt ja tiivis, ei kuitenkaan pörröinen, ja kissasta on yli 100 erilaista väri- ja kuviomuunnosta.
Brittiläistä lyhytkarvaa kutsutaan usein kissamaailman lempeäksi jättiläiseksi. Ne ovat täynnä rakkautta ja kiintymystä ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan. Brittiläiset eivät kaipaa ihmisten jatkuvaa huomiota ja ovat luonnostaan hiljaisempia kuin itämaiset kissat. Ne eivät ole myöskään yhtä uteliaita, mikä auttaa niitä pysymään pois monista vaikeuksista!
Brittiläinen lyhytkarva on selvästi suosituin rotukissa Isossa-Britanniassa. Suomessakin se on ollut viiden suosituimman rodun joukossa. Kirjalliset tiedot brittiläisestä lyhytkarvasta ulottuvat vain viime vuosisadan alkuun, mutta rotu on useita satoja vuosia vanha. Niitä vietiin runsaasti myös uuteen maailmaan, ja rodusta tuli sielläkin erittäin suosittu. Nykyiset väri- ja kuviomuunnokset on saavutettu tarkalla jalostustyöllä, jossa käytettiin 1800-luvun parhaita katukissoja, ja harkitun jalostustyön jatkamisella aina nykypäivään saakka.
Iso-Britannia
Brittiläinen lyhytkarva on pääsääntöisesti elinvoimainen, ongelmaton rotu. Koska jalostuksessa on käytetty aikanaan myös persialaiskissoja, on olemassa pieni polykystisen munuaistaudin riski. Sairaus aiheuttaa munuaisvaivoja, sillä siinä kehittyy eteneviä kystia tai onteloita. Sairauden kantajan voi todeta geenitestillä, jonka tuloksia kannattaa tiedustella kasvattajalta.
Jokainen kissa on ainutlaatuinen ja niillä kaikilla on ravinnon suhteen suosikkeja, inhokkeja ja yksilöllisiä tarpeita. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä ja ne tarvitsevat ravinnostaan 41:tä eri ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden suhde vaihtelee riippuen kissan iästä, elämäntavasta ja yleisestä terveydentilasta. Kasvavat, energiset kissat tarvitsevat luonnollisesti ravitsemuksellisesti erilaisen ruokavalion kuin vähemmän aktiiviset seniorikissat. Oikea ruokintamäärä tulee myös ottaa huomioon. Ruokintaohjeita noudattamalla kissa pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena, ja märkä- ja kuivaruoan suhdetta voi vaihdella kissan mieltymysten mukaan.
Yksi brittiläisen lyhytkarvan viime vuosisadalla alkaneen suosion syistä on sen turkki, joka on erittäin helppohoitoinen. Turkki on lyhyt ja tiivis, ja kissa hoitaa sen helposti itse. Säännölliset rokotukset ja loishäädöt ovat suositeltavia, kuten kaikilla kissaroduilla.
Rotua ei yleisesti pidetä parhaana rotuna lapsiperheisiin, mutta kaikki kissat ovat erilaisia. Huolellisen totuttelun myötä kissa voi oppia elämään lasten kanssa.
