Chesapeakelahdennoutaja on luonteeltaan samanaikaisesti itsenäinen ja hellyydenkipeä. Se rakastaa lapsia, mutta voi toisinaan olla hieman raju leikeissään. ”Chessie” on luonnostaan suojeleva ja sen elämänasenne on älykäs, iloinen ja valpas, ja se nauttii muiden koirien ja ihmisten seurasta. Rotu ei ole paras mahdollinen ensimmäiseksi koiraksi.
Chesapeakelahdennoutaja on yhdysvaltalainen koirarotu, joka on kehitetty englantilaisten rotujen pohjalta. Uudisasukkaat kehittivät sen vesikoiraksi noutamaan sorsia ja muita saalislintuja. Tarinan mukaan Marylandin rannikolla haaksirikkoutui vuonna 1807 laiva, jossa oli kaksi newfoundlandinkoiran pentua. Pennut lahjoitettiin pelastusmiehistölle kiitokseksi. Nämä koirat risteytettiin paikallisten koirien kanssa ja syntyneet pennut risteytettiin edelleen sileä- ja kiharakarvaisennoutajien, irlanninvesispanielin ja pesukarhukoiran kanssa, ja lopputuloksena oli nykyinen chesapeakelahdennoutaja.
Monien muiden rotujen tavoin chesapeakelahdennoutaja esiintyy toisinaan perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (dysplasia, saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Chesapeakelahdennoutaja tarvitsee runsaasti liikuntaa, ja ilman riittäviä virikkeitä se saattaa alkaa oireilla käytöksellään. Koirat rakastavat vettä, uimista ja noutamista ja tarvitsevat yli kaksi tuntia liikuntaa päivittäin. Ne eivät ole paras vaihtoehto kaupunkiin tai saamattomille omistajille.
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Chesapeakelahdennoutajilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.
Chessien turkki on paksu ja lyhyt ja siinä on tiivis alusvilla. Turkki voi olla laineikas, mutta ei kihara, ja se tuntuu öljyiseltä. Koiraa ei kannata pestä, sillä sen vesitiivis turkki saattaa kärsiä. Myös harjatessa kannattaa olla varovainen, ja harjaamista suositellaan oikeastaan vain karvanlähtöaikaan. Harjaaminen poistaa irtokarvat. Turkin rakenne saattaa vaurioitua, jos sitä pesee tai harjaa liikaa.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
