Labradorinnoutaja on ehdottomasti mitalisijoilla, kun etsitään koko perheen lemmikkiä, kunhan vain perheessä nautitaan liikunnasta! Nämä ystävälliset hyväluonteiset koirat rakastavat ihmisiä. Ne ovat sopeutuvaisia ja seurallisia ja tulevat toimeen muiden eläinten ja lasten kanssa. Koira on pitkämielinen ja antaa paljon anteeksi, mutta näitä ominaisuuksia ei saa käyttää hyväkseen. Labradorinnoutaja on uskollinen ja haluaa olla mukana kaikissa perheen puuhissa. ”Labbis” ilmoittaa vieraista haukkumalla, mutta toivottaa heidät avosylin tervetulleiksi.
Labradorinoutajat eivät ole alun perin kotoisin Labradorin alueelta vaan Newfoundlandin rannikolta, jossa rotu syntyi 1600-luvulla. Ne koulutettiin noutamaan kalastusverkot kalastajille jääkylmästä vedestä. Rotu saapui Isoon-Britanniaan, Poole Harbourin satamaan, 1800-luvun alkupuolella. Koirat olivat niin kiinnostavia, että englantilaiset tarjoutuivat ostamaan ne kalastajilta. Rotu alkoi välittömästi menestyä metsästyskoirana. Malmesburyn jaarli ihastui koiriin, jotka tunnettiin nimellä St. Johnin koira, ja aloitti niiden jalostuksen sekä nimesi ne labradorinkoiriksi.
Monien muiden rotujen tavoin labradorit voivat kärsiä perinnöllisistä silmäsairauksista ja kyynär- ja lonkkanivelten kehityshäiriöistä (mahdollisesti kivulias ja liikkuvuutta heikentävä dysplasia). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Koira sopeutuu nopeasti siihen liikuntamäärään, jonka sille pystyy tarjoamaan, mutta kannattaa pitää mielessä, että se tarvitsee joka tapauksessa melko paljon liikuntaa. Täysikasvuiselle, terveelle koiralle sopiva määrä on pari tuntia päivässä. Koira pitää erityisesti pitkähköistä kävelylenkeistä, joiden aikana se pääsee myös juoksemaan tai leikkimään vapaana. Se pitää noutamisesta ja vedestä, ja veden läheisyydessä täytyykin aina muistaa varmistaa koiran turvallisuus. Labradorinnoutajan paino on taipuvainen nousemaan, mikä johtuu usein puutteellisesta liikunnasta sekä koiran rakkaudesta ruokaan.
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Labradorinnoutajilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.
Rodun turkki on helppohoitoinen. Paksussa ja tiiviissä turkissa on vettähylkivä aluskarva. Turkin hoitaminen on helppoa: viikoittainen harjaus riittää, karvanlähtöaikana se täytyy suorittaa hieman useammin.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
