Bichon frisé oli suosittu rotu Ranskassa ja Saksassa jo vuosisatoja sitten, ja se on päässyt mukaan jopa molempien maiden kuninkaallisten muotokuviin. Bichonin tyyppisiä koira kehitettiin Välimeren eri saarilla, ja bichon frisén uskotaan olevan alun perin kotoisin Teneriffalta. Nykyään maltankoirana tunnettu Maltan bichon on sen lähisukulainen. Merimiehet toivat rodun Teneriffalta Eurooppaan 1300-luvulla.
Bichon frisét ovat pääsääntöisesti erittäin terveitä pikkukoiria. Monien rotujen tavoin ne kärsivät toisinaan perinnöllisistä silmäsairauksista ja polvilumpion sijoiltaan menosta (patellaluksaatio). Myös niiden silmät saattavat vuotaa ja tietyt virtsakivet ovat niille tyypillisiä.
Bichon frisé sopeutuu helposti perheen tarjoamaan liikuntamäärään, mutta puoli tuntia liikuntaa päivässä on sille vähimmäismäärä. Lisäksi ne tarvitsevat virikkeitä aivoille!
Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Turkista ei irtoa karvaa, mutta se täytyy kammata päivittäin. Turkkia tulee toisinaan myös leikata, jotta se ei kasva liian pitkäksi. Jos haluaa koiralle näyttelykehistä tutun lumipallotyylin, kannattaa käydä ammattilaistrimmaajalla viiden-kuuden viikon välein.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
