Malinois ei sovi kenelle tahansa lemmikkiä etsivälle: se on lempeä, omistautunut kumppani, joka suojelee kotiaan ja perhettään ja tarvitsee kokeneen omistajan. Laumanvartijoiden suojeluviettiä ei kannata vahvistaa pentuvaiheessa, sillä koirat saattavat ryhtyä vahtimaan perheenjäseniään myös väärissä tilanteissa. Koiran luontainen laumavartijan vaisto herää, jos ja kun ne aistivat, että sitä tarvitaan.
Belgianpaimenkoirasta on neljä erilaista muunnosta: laekenois, tervureren, malinois ja groenendael. Rodut ovat saaneet nimensä niiden Belgian alueiden mukaan, joilta ovat kotoisin. Belgialaiset lammaskoirat tunnettiin jo keskiajalla kestävinä työkoirina. 1890-luvulla Belgian eläinlääketieteellisen yliopiston professori laati määritelmät eri tyyppisistä belgianpaimenkoirista. Niiden huomattiin olevan tyypiltään samankaltaisia, ja turkki oli merkittävin niitä erottava ominaisuus. Professori jakoi koirat eri muunnoksiin ja suositteli jalostusta erikseen, omina rotuinaan. Malinois oli ensimmäinen belgianpaimenkoira, josta syntyi oma tyyppinsä ja jota jalostettiin sen mukaisesti. Se myös kasvatti suosiotaan ensimmäisenä.
Monien muiden rotujen tavoin kaikki belgianpaimenkoiran muunnokset kärsivät toisinaan perinnöllisistä silmäsairauksista ja lonkkanivelen kehityshäiriöstä (dysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Malinois tarvitsee vähintään kaksi tuntia liikuntaa ja virikkeitä päivässä. Se on erittäin oppivainen ja pärjää usein erinomaisesti agilityssa, tokossa ja muissa koiraharrastuksissa. Rotu on erittäin aktiivinen, eikä sitä kannata harkita lemmikiksi, jos se joutuu viettämään päivät pitkät yksin kotona.
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut.
Malinois on lyhytkarvainen paimenkoira, jonka turkissa on villainen aluskarva. Turkki on paksumpi hännässä ja kaulan ympärillä, takajalkojen karva on pidempää ja häntä on paksu. Turkki on helppohoitoinen: malinois pärjää yhdellä viikoittaisella harjauskerralla.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
