Borderterrieri on hyväluonteinen, iloinen koira. Se on rohkea, sopeutuvainen ja tulee hyvin toimeen ihmisten, erityisesti lasten, kanssa. Se on yleensä mukava, luonteeltaan itsenäinen koira, joka seuraa omaa päätään. Borderterrieri jahtaa mielellään jäniksiä ja oravia, mutta elää sovussa muiden lemmikkien kanssa, jos sen sosiaalistaminen ja totuttaminen hoidetaan huolella. Koira on kotonaan yhtä lailla maalla kuin kaupungissa.
Rotu on tunnettu 1700-luvulta asti, eikä se ole noista päivistä juuri muuttunut. Koiria käytettiin työkoirina Skotlannin rajaseuduilla, jossa ne metsästivät hyötyeläimiä vaanivia kettuja. Ne on tunnettu nimillä reedwaterinterrieri ja coquetdalenterrieri, mutta nykyinen niitä kutsutaan borderterriereiksi (englannin rajaa tarkoittavasta sanasta). Niitä käytetään maaseudulla edelleen työkoirina, mutta kaupungeissa ne ovat ensisijaisesti seurakoiria.
Borderterrieri on pääasiassa erittäin terve rotu. Joitain rodulle tyypillisiä sairauksia tunnetaan (esimerkiksi silmäsairauksia, epilepsiaa), mutta niitä esiintyy yleensä harvoin.
Borderterrieri on erittäin aktiivinen, metsästämään jalostettu rotu, jolla on valpas metsästysvietti. Se tarvitsee vähintään tunnin liikuntaa joka päivä ja liikkuu mielellään enemmänkin. Koira saattaa innostuessaan lähteä pienen olennon perään tilanteesta riippumatta. Tästä saattaa aiheutua ongelmia. Kun omistaja tiedostaa taipumuksen ja aloittaa harjoittelun varhaisessa vaiheessa, koirasta voi kouluttaa erittäin tottelevaisen.
Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Borderterrierin lyhyt, tiivis turkki tarkoittaa, että turkinhoito on helppoa. Harjaamalla turkista saa poistettua roskat, joita koira kerää möyriessään aluskasvillisuuden joukossa. Nyppiminen silloin tällöin voi myös tehdä hyvää koiran turkille.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
