Your Pet, Our Passion.
Siperiankissa

Siperiankissa

Siperiankissa on melko kookas rotu, joka on rakenteeltaan lihaksikas ja sen yläruumis on tynnyrimäinen. Turkki on pitkä ja tiivis, ja kissan pää on kiilamaisen muotoinen ja pehmeälinjainen ja sillä on erittäin ilmeikkäät silmät. Yleisilme huokuu voimaa ja kestävyyttä. Kolminkertaisen turkin pitkät karvat ovat vaaleat lähellä ihoa ja tummenevat karvan päätä kohti. Tämä saa turkin kimaltamaan kissan liikkuessa. Ruskea tabby on rodun yleisin väritys, mutta siperiankissa voi olla väritykseltään tai väriyhdistelmältään mikä tahansa, yksivärinen liila tai suklaanruskea.

Tarve tietää
  • Leikkisä ja utelias kissa
  • Sosiaalinen ja seuraa kaipaava kissa
  • Jonkin verran äänekäs kissa
  • Kookkaampi kissarotu
  • Turkki tarvitsee hoitoa joka päivä
  • Hypoallergeeninen rotu
  • Tarvitsee jonkin verran ulkoilua
  • Saattaa tarvita totuttelua ennen lapsiperheeseen muuttamista

Alkuperä

Siperiankissa on Venäjän kansalliskissa. Rotu on tunnettu Venäjällä jo satojen vuosien ajan. Siperiankissojen historiaa on dokumentoitu jo vuonna 1000, ja useimpien nykyisten pitkäturkkisten rotujen sanotaan polveutuvan siitä. Rotu on elänyt Venäjän kylmässä ilmastossa lukuisten sukupolvien ajan, joten siitä on tullut sitkeä ja sille on kehittynyt tiivis, kolmikerroksinen, vedenpitävä turkki. Britanniaan tuotiin 1800-luvun lopulla muutamia siperiankissayksilöitä, mutta rotu hävisi suosiossa upeaturkkiselle persialaiskissalle. Nyt rodun suosio on taas kasvussa myös Isossa-Britanniassa, ja myös Suomessa rotu on kasvattanut suosiotaan.

Alkuperäismaa

Venäjä

Muut nimet

Siperiankissa

Luonne

Siperiankissa on hellyydenkipeä ja rakastaa huomiota, joten se on loistava lemmikki. Rotua kuvataan uskolliseksi, seuralliseksi ja itsevarmaksi. Siperiankissat ovat erittäin älykkäitä ja tuntuvat ratkaisevan ongelman kuin ongelman saadakseen haluamansa. Niiden sanotaan myös nauttivan vesileikeistä vesikulhoissa tai valuvien hanojen alla. Ne rakastavat kiipeilyä ja ovat erinomaisia metsästäjiä. Kehräys on niille tyypillinen ääni, mutta ne myös vinkuvat ja kujertavat. Monet siperiankissat värisyttävät häntäänsä tyytyväisinä.

Joissain siperiankissan sukulinjoissa esiintyy sydänsairautta nimeltään hypertrofinen kardiomyopatia.

Jokainen kissa on ainutlaatuinen ja niillä kaikilla on ravinnon suhteen suosikkeja, inhokkeja ja yksilöllisiä tarpeita. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä ja ne tarvitsevat ravinnostaan 41:tä eri ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden suhde vaihtelee riippuen kissan iästä, elämäntavasta ja yleisestä terveydentilasta. Kasvavat, energiset kissat tarvitsevat luonnollisesti ravitsemuksellisesti erilaisen ruokavalion kuin vähemmän aktiiviset seniorikissat. Oikea ruokintamäärä tulee myös ottaa huomioon. Ruokintaohjeita noudattamalla kissa pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena, ja märkä- ja kuivaruoan suhdetta voi vaihdella kissan mieltymysten mukaan.

Siperiankissan pitkä turkki ei takkuunnu helposti, mutta parhaiten se pysyy kunnossa säännöllisellä hoidolla. Pitkä turkki on talvella paksuimmillaan.

Rotua ei yleisesti pidetä parhaana rotuna lapsiperheisiin, mutta kaikki kissat ovat erilaisia. Huolellisen totuttelun myötä kissa voi oppia elämään lasten kanssa.