Sokereita löytyy luonnostaan monista lemmikkiruoissa käytettävistä hedelmistä ja kasviksista, kuten omenoista, kurpitsasta, porkkanasta, bataatista, tomaatista, herneistä tai pinaatista.
Täysien ja tasapainoisten lemmikkiruokien sisältämistä hiilihydraateista suurin osa on peräisin ”monimutkaisista” hiilihydraateista (esim. viljat, peruna ja tietyt palkokasvit). Lemmikkiruoissa yksinkertaiset sokerit (kuten sakkaroosi, dekstroosi, fruktoosi jne.) muodostavat vain hyvin pienen prosenttiosuuden ruokavalion muuntokelpoisesta kokonaisenergiasta.
Osalla näistä sokereista on tärkeä tehtävä lemmikkien ravitsemuksessa. Esimerkiksi glukoosi on kehon solujen ensisijainen energianlähde, kun taas laktoosi on äärimmäisen tärkeää varhaisen kehityksen kannalta. Sekä koirat että kissat pystyvät muuntamaan ja hyödyntämään lemmikkiruokien sisältämät sokerit. Pieni määrä sokereita voi myös parantaa lemmikkiruokien makua. Kun sokereita käytetään yhdessä muiden ainesosien kanssa, niillä saadaan kypsennysprosessin aikana aikaan esimerkiksi luonnollinen ”paistettu” tai ”grillattu” maku. Muuten sokereita käytetään lemmikkiruoissa parantamaan tuotteiden säilyvyyttä, tekemään ruoista houkuttelevan värisiä tai parantamaan ruoan koostumusta ja pehmeyttä.
Pakkausmerkinnöissä esiintyvä ”erilaisia sokereita” on yleiskuvaus, joka voi viitata useisiin erilaisiin sokereihin (esim. sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi). Sanan tulee aina olla monikossa (”sokereita”), vaikka resepti sisältäisi vain yhdenlaista sokeria.
Monet yhdistävät lemmikkiruokien sisältämän sokerin lemmikkien ylipainoon. Kissojen ja koirien ylipainon merkittävin riskitekijä on kuitenkin liiallinen kalorinsaanti. Gramma sokeria sisältää vähemmän kaloreita kuin gramma rasvaa tai proteiinia. Kissojen ja koirien diabeteksen merkittävin aiheuttaja on ylipaino, ei ruokavalion sisältämä sokeri. Tavoitteena on ylläpitää lemmikin ihannepainoa ja rajoittaa muun kuin täysravinnon osuutta ruokavaliosta alle 10 prosenttiin lemmikin saamista kokonaiskalorimääristä.