Pystykorvia on kaiken kokoisia ja mallisia, mutta niillä on kuitenkin tietyt yhteiset piirteet: pörheä turkki, itsevarma luonne ja hellyydenkaipuu.
Pystykorva ei tarkoita tiettyä koirarotua vaan tietyntyyppisiä koiria. Pystykorvat ovat itsevarmoja koiria, jotka ovat toimissaan haukkuherkkiä. Niillä on yleensä lyhyet, pystyt korvat, tuuhea selän ylle kiertyvä häntä ja paksu, pörheä kaksinkertainen turkki.
Pystykorvia on monen kokoisia pienistä seurakoirista kookkaisiin työkoiriin. Suosituimpiin pystykorvarotuihin kuuluvat muun muassa:
- suomenpystykorva
- pomeranian
- siperianhusky
- Chow
- saksanpystykorvat
Pystykorvalle luonteenomainen toiminta
Pystykorvat rakastavat juoksemista, vaikka sää olisi kylmä tai sateinen, mutta ne eivät yleensä innostu uimisesta tai pesemisestä paksun turkkinsa takia. Itsevarma pystykorvat tutustuvat yleensä mielellään uusiin ihmisiin ja eläimiin. Isompikokoiset pystykorvat saattavat olla varautuneempia. Energinen pystykorva on mainio ja rakastettava koko perheen lemmikki.
Liikunta ja leikki
Energiset pystykorvat tarvitsevat paljon liikuntaa, vaikka määrä vaihtelee koiran koon ja rodun mukaan. Pienemmillä, seurakoiriksi sopivilla pystykorvaroduilla ei ole samanlaisia vahvoja työkoiran vaistoja kuin isommilla, joten jos koirasi on pomeranian tai jokin saksapystykorvista (esimerkiksi klein- tai mittelspitz), kannattaa tutustua myös kääpiökoiria käsittelevään artikkeliin.
Paksun turkkinsa ansiosta pystykorvat rakastavat talvea, eikä kylmä ilma ole pitkän lenkin este. Isommat rodut eivät yleensä pidä vedestä. Kastuttuaan ne yrittävät kuivata turkkinsa hankaamalla itseään ruohoa, mattoa tai mitä tahansa muuta pintaa vasten. Käyttäytyminen saattaa kertoa rotujen menneisyydestä arktisilla alueilla, sillä siellä kastuminen tarkoitti hyvin todennäköisesti paleltumista. Tämä siitäkin huolimatta, etteivät monet nykyajan pystykorvista polveudu näistä koirista.
On myös tärkeä varmistaa, ettei pystykorva ylikuumene. Hellepäivinä niiden olo käy helposti tukalaksi, joten kesäpäivinä lenkille kannattaa suunnata aamun ja illan viileydessä. Keskipäivän kuumuudessa koira lepäilee mielellään varjossa pihalla tai sisätiloissa viileällä laattalattialla.
Pystykorvatyyppiset koirat ovat usein melko haukkuherkkiä (ja isommat rodut usein pikemminkin ulvovat kuin haukkuvat), joten niille kannattaa opettaa ”hauku ja hiljaa” -tekniikka. Siinä koira opetetaan haukahtamaan käskystä palkitsemalla se haukusta ja sitten hiljenemään palkitsemalla koira hiljaisuudesta ”hiljaa”-käskyn jälkeen. Lisätietoja koiran koulutuksesta saat koiran peruskäskyjä käsittelevästä osiosta.
Pystykorvatyyppiset koirat rakastavat perheen seuraa, ja tuntiessaan olonsa yksinäiseksi tai tylsistyneeksi ne saattavat ryhtyä pahantekoon. Kääpiökokoiset pystykorvarodut kuten pomeranian ja kleinspitz kiintyvät ihmisiin erityisen vahvasti ja kaipaavat kannustusta leikkiäkseen itsekseen. Kokeile pallon tai aktivointilelun pyörittämistä, jotta koira voi jahdata sitä ja hyökkäillä sen kimppuun.
Pidennä vähitellen etäisyyttä sinun ja koirasi välillä niin, että useamman leikkikerran kuluttua voit jo poistua huoneesta muutaman minuutin ajaksi. Se kasvattaa koiran itsevarmuutta ja kykyä itsenäiseen leikkiin.
Isommatkin pystykorvarodut rakastavat ihmisseuraa, mutta ne pystyvät paremmin leikkimään myös itsekseen ainakin hetken kerrallaan. Kokeile herkkuja sisältävän aktivointilelun piilottamista pihalle, jotta koira voi etsiä lelun ja puuhastella sen kanssa.
Pystykorvat ovat myös innokkaita kaivajia, joten kannattaa harkita oman kaivuupaikan tekemistä koiralle, jotta se malttaa pysyä poissa kukkapenkistä ja kasvimaalta. On myös tärkeää varmistaa, että aita on kaivettu riittävän syvälle maahan, jotta pystykorva ei kaiva tietään ulos sen alitse.
Pystykorvat tunnetaan myös kiipeämislahjoistaan (aidan täytyy olla korkea!) ja ne tarkkailevat mielellään reviiriään korkealla sijaitsevalta näköalapaikalta. Kannattaa harkita tasaisen korokkeen rakentamista kauas aidasta, sillä koira nauttii, kun saa rauhassa tarkkailla valtakuntaansa.
Useimmat pystykorvat rakastavat ruokaa ja tekevät mielellään töitä sen eteen. Osa pienistä pystykorvista saattaa tosin olla nirsoja. Koiran mielitekojen tyydyttäminen saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta kannattaa pysyä tiukkana, eikä tarjota toista ruokaa syömättä jääneen tilalle heti, kun koira vaikuttaa haluttomalta syömään. Koira nimittäin oppii pian, että ruoasta kieltäytymällä tilalle saa aina vaan parempia herkkupaloja!
Yritä tehdä aterioista kiinnostavia keksimällä uusia tapoja tarjoilla koiran ateria: ruokakupin nostaminen kuonon eteen aamuin illoin ei ole koiran mielestä kovin jännittävää. Erityisesti isommat rodut on jalostettu tekemään töitä ruokansa eteen. Voit kokeilla esimerkiksi levittää neljäsosan päivittäisestä ruoka-annoksesta ulos, josta koira voi etsiä sen itse ja laittaa toisen neljäsosan aktivointileluihin, joista koira saa sen ulos kierittämällä ja pyörittelemällä. Kourallisen voi tarjota päivän aikana palkintoina, ja loput voidaan jakaa kahdeksi ateriaksi, jotka tarjotaan aamulla ja illalla, jotta koira muistaa, kuka sen ravinnon tuo.
Jos pystykorvasi syö koiran märkäruokaa, palkitsemiseen kannattaa käyttää kätevämmässä muodossa olevia herkkuja. Muista kuitenkin laskea ne ravinnon kokonaismäärään. Anna koiralle vähintään kaksi ateriaa päivässä, mutta jaa ne pienempiin osiin ja piilota ruokaa useisiin paikkoihin, jotta koiran täytyy tehdä töitä löytääkseen ateriansa.
Kunhan päivittäisiä ruokintasuosituksia noudatetaan (luettavissa koiranruokapakkauksesta) ja koiran painoa pidetään silmällä, ei kannata välittää, vaikka koiran kuppiin annosteltu määrä näyttäisi vähäiseltä. Kunhan pystykorvasi syö päivittäisen annoksensa ja se sisältää täysipainoiset ravintoaineet, ne saavat varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet pysyäkseen terveinä ja onnellisina.
