Laumanvartijakoirat ovat luonteeltaan itsenäisiä ja rentoja ja fysiikaltaan erittäin kestäviä. Ne rakastavat kaikenlaista säätä ja pitävät mielellään perhettään silmällä kaikenlaisissa ympäristöissä.
Tyypillisiä ryhmän rotuja ovat muun muassa:
- pyreneittenkoira
- maremmano-abruzzese
- anatoliankoira
- komondor
Koira on laumanvartijarotua, jos se on melko itsenäinen ja valitsee makuupaikakseen mielellään oven tai muun kulkuaukon edustan. Se pysyy mielellään perheen lähellä voidakseen vartioida kaikki sen jäseniä eikä ole erityisen kiinnostunut juoksemisesta tai jahtaamisesta, eikä välitä pitkäkestoisista leikeistä leluilla tai palloilla. Se pureskelee luita mielellään, mutta mieluiten rauhassa ja nauttii herkuistaan ennemmin yksin kuin perheen seurassa. Laumanvartijarodut ovat yleensä kookkaita ja voimakkaita ja niillä on tuuhea säänkestävä turkki, joka suojaa koiraa ankarilta luonnonolosuhteilta. Hellepäivinä koira saattaa vaikuttaa uniselta ja makailee mieluummin varjossa kuin innostuu liikkumaan.
Liikunta ja leikki
Laumanvartijan liikunnan tarve perustuu sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen maatilan työkoirana. Laumanvartijoita kasvatettiin alun perin vartioimaan karjaa ympäri vuoden. Ne rakastavat ulkoilua ja suuntaavat mielellään hankalimpiinkin paikkoihin ankarissa olosuhteissa, eikä talvikaan ole niille ongelma! Kylmä ja märkä keli ei estä näiden koirien ulkoilua, sillä ne haluavat vartioida pihaa ja tarkkailla maailman menoa joka säällä.
Laumanvartijat ovat fysiikaltaan kestäviä koiria, jotka nauttivat pitkistä kävelylenkeistä, erityisesti nuorena. Lenkkien välillä koira on tyytyväinen saadessaan viettää päivän kuljeskellen pihalla ja välillä lepäillen. Ei kuitenkaan kannata antaa koiran rennon ulkomuodon hämätä, sillä nämä rodut ovat aina hyvin tietoisia perheensä (laumansa) tekemisistä ja ympäristön tapahtumista.
Laumanvartijat ovat tyytyväisiä, kun niillä on ympärillään paljon tilaa, joten mitä suurempi piha, sitä parempi. Jos koira on suljettuna liian pieneen tilaan ja kyllästyy, se saattaa alkaa kaivaa tai yrittää jopa raapia tai pureskella tiensä aidan läpi vapauteen. Maatila on laumanvartijalle ihanteellinen elinympäristö. Siellä se saa toteuttaa kutsumustaan työkoirana ja kuljeskella vapaasti ympäriinsä tontilla naapureita häiritsemättä ja jokaista ohikulkijaa haukkumatta, vaikka sen koira tekee tietysti vain ollakseen avuksi!
Colliet ja muut paimenkoirat työskentelivät yleensä läheisessä yhteistyössä paimenen kanssa, kun taas laumanvartijat jätettiin usein yksin vastuuseen eläimistä. Tästä johtuen koira pärjää yleensä varsin hyvin itsekseen ja pysyy rauhallisena myös ollessaan yksin kotona, onhan se tottunut kantamaan vastuuta!
Monet laumanvartijakoirat ovat joutuneet perinteisesti etsimään omat ateriansa, ja ne ovatkin metsästäneet pienriistaa ja etsineet muuta syötäväksi kelpaavaa ravintoa. Paimenet täydensivät niiden ravintoa lampaanmaidolla ja juustolla. Kuinka koiran tarpeet voisi tyydyttää samalla tavalla?
Koiran päivään saa vaihtelua, kun pihalle tai sisätiloihin piilottaa vahvatekoisen ja turvallisen lelun täynnä ruokaa, ja koira saa etsiä sen osana kodin partiointitehtäviään. Tämä muistuttaa niiden tehtävistä työkoirana. Koira pääsee harjoittamaan ongelmanratkaisukykyään ja fyysistä kestävyyttään, kun se etsii, löytää herkun ja keksii, kuinka sen saa esiin lelusta. Laumanvartijat ovat luonteeltaan rauhallisia ja viettävät tyytyväisinä aikaa itsekseen, ja ne kuuluvatkin rauhallisimpiin koirarotuihin.
Laumanvartijan kanssa leikkiminen
Laumanvartija on luonnostaan itsenäinen, joten se ei välttämättä kaipaa omistajasta leikkiseuraa samalla tapaa kuin monet muut koirarodut, mutta saattaa silti nauttia hauskanpidosta! Koko perheen tulisi leikkiä koiran kanssa, kun se on pentu, ja osallistua sen kouluttamiseen, jotta sille muodostuu vahva side kaikkien perheenjäsenten kanssa. Koiran kasvaessa sen leikkisyys saattaa hieman karista, mutta siitä ei kannata huolestua.
Nuori, aktiivinen koira saattaa nauttia piiloleikeistä oman laumansa jäsenten kanssa. Jos perheessä on kaksi laumanvartijaa tai enemmän, ne leikkivät usein jahtausleikkejä keskenään, erityisesti nuorina koirina. Koirien mielestä jahtaaminen on hauskaa, ja niiden leikkiä on ilo katsella.
Tunneside
Laumanvartija muodostaa perheeseensä läheisen suhteen jo varhain ja se on luonnostaan suojeleva. Voit aina luottaa siihen, että koira on puolellasi. Sen kiintymys ei kuitenkaan välttämättä näy helposti ulospäin. Toisin kuin monet muut koirat, laumanvartijat eivät osoita rakkautta ja omistautumista yhtä innokkaasti häntäänsä heiluttamalla tai tohveleita hakemalla. Ne osoittavat sitä omalla tavallaan, esimerkiksi kuuntelemalla valppaasti jokaista ääntä ja suojelemalla omistajaa kaikilta mahdollisilta vaaroilta. Koirat ovat valppaita havaitsemaan vaaran, mikä juontaa juurensa niiden menneisyyteen työkoirina maatiloilla. Ne ovat perheenjäseniä, mutta tarkkailevat usein mieluusti tilannetta hieman erillään varmistaakseen, että kaikki ovat turvassa ja suojassa, eivätkä välttämättä ole aina perheen puuhien keskipisteessä.
Koiralle kannattaa laittaa useita lepopaikkoja harkittuihin paikkoihin sisällä ja pihalla, mielellään paikoissa, joista koira voi pitää silmällä ovia, kulkuaukkoja ja -väyliä sekä ihmisiä.
Laumanvartijan kouluttaminen
Koira on luonteeltaan vartija, ja se saattaa suhtautua varauksella vieraisiin ihmisiin ja eläimiin. Huolellinen sosiaalistaminen jo varhaisessa iässä onkin erittäin tärkeä osa laumanvartijakoirien koulutusta. Tämän ominaisuuden ja koiran koon ja voimakkaan rakenteen vuoksi täytyy aina varmistaa, että koira on turvassa ja tyytyväinen ihmisten ja muiden eläinten seurassa. Perustottelevaisuuskoulutus ja erityisesti luoksetulon harjoittelu on tärkeää, jos koiraa halua pitää vapaana. Näin se on turvassa, jos jotain epätavallista tai näennäisen uhkaavaa tapahtuu. Vaikka sinä ymmärtäisit, ettei tilanne ole vaarallinen, uskollinen koirasi saattaa toimia kyselemättä!
Laumanvartijakoirat ovat yleensä melko haukkuherkkiä ja toimiessaan vartiointitehtävissä ne saattavat haukkua äänekkäästi ja näyttävästi, jotta mahdolliset petoeläimet ja muut vaaratekijät säikähtäisivät pakoon. Siksi ne sopivat parhaiten maalle. Lemmikkikoirinakin ne haukkuvat herkästi kaikki talon ohi kulkevat, joten ne eivät välttämättä sovellu erityisen hyvin tiiviisti asutuille alueille tai lähelle naapureita. Laumanvartijakoira kannattaa kouluttaa käyttäytymään sisätiloissa niin, että ensimmäisen haukkunsa jälkeen se hiljenee. Jos koiran kouluttaa haukkumaan käskystä ja kannustaa koira tekemään niin aika ajoin ja tietyissä tilanteissa, se voi haukkua sydämensä kyllyydestä esimerkiksi silloin, kun se sopii teille molemmille, esimerkiksi lenkillä. Kun koiran opettaa haukkumaan ja hiljenemään käskystä, se on helpompi saada lopettamaan, jos se haukkuu väärään aikaan. Lisätietoja koiran kouluttamisesta haukkumaan molemmille sopivaan aikaan.
Jos koira jää hetkeksi yksin kotiin, varmista että se on käynyt ulkona tarpeillaan ja sillä on jotain tekemistä, jotta se ei tule levottomaksi. Tylsistyminen saattaa johtaa siihen, että koira etsii itse itselleen jotain viihdykettä ja purkautua tuhoamisena, haukkumisena tai pakoyrityksinä ovea raapimalla tai puremalla. Jos koira jätetään huoneeseen seuranaan aktivointilelu, jossa on sisällä herkkuja, se puuhailee todennäköisesti aikansa ja ottaa päälle nokoset, eikä ryhdy tihutöihin.
Laumanvartijakoirat hyväksyvät yleensä laumaan kaikki jäsenet, joiden kanssa ne kasvavat: niin kissat, koirat kuin kotieläimetkin. Ne saattavat tosin suhtautua vieraisiin nuivasti ja lähtevät helposti naapurin kissan perään, jos se eksyy koiran ”valtakuntaan” eli pihalle. Siinä on yksi syy, miksi luoksetulon harjoittelu jo pikkupennusta lähtien on tärkeää.
Laumanvartijakoiran ravinto
Monet tämän ryhmän koirat on kehitetty työkoiriksi, joten kestävyys ja ruoan löytäminen itse tarvittaessa ovat olleet niillä toivottuja ominaisuuksia. Ne ovat saattaneet jahdata jäniksiä ja muuta pienriistaa ravinnokseen tai etsineet muuta syötäväksi kelpaavaa. Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kun laumanvartijalle laittaa ruokaa tarjolle ja pyrkiä herättämään sen luonnollisia ruoanhankintavaistoja ennemmin kuin vain laskea kuppi koiran kuonon eteen kahdesti päivässä.
Ripottele kolmasosa koiran päivittäisestä kuivaruoka-annoksesta mahdollisimman isolle alueelle ruohikolle, jotta se voi huvitella etsimällä ruoan hajuaistinsa avulla. Toisen kolmanneksen voi piilottaa aktivointilelun tai tyhjän muropaketin sisään ja antaa sen ulkona koiran avattavaksi. Loput päivän ruoka-annoksesta, noin kolmasosa, voidaan jakaa kahdelle aterialle, jotka tarjotaan ruokakupista kahdesti päivässä, jotta koira muistaa, kuka ruoan tarjoaa.
Jos laumanvartijakoira syö märkäruokaa, palkitsemiseen kannattaa käyttää kätevämmässä muodossa olevia herkkuja. Muista kuitenkin laskea ne kokonaisravintomäärään. Koira tarvitsee vähintään kaksi ateriaa päivässä ja pääaterian olisi hyvä vastata noin puolta sen päivittäisestä ruokamäärästä. Toisen puolikkaan voi jakaa neljään tai viiteen pienempään annokseen, jotka piilotetaan moneen eri paikkaan koiran etsittäviksi. Muista varmistaa, että jäteastiat pysyvät kiinni ja niissä on painava tai lukittava kansi, jota koira ei saa avattua, sillä se löytää kaikki syötävät jätteet. Koiran mielestä mahtavalla leikillä saattaa olla kurja lopputulos.
Kannattaa noudattaa koiranruokapakkauksen ruokintaohjeita, niin koira pysyy terveenä ja hyväkuntoisena. Ei kannata huolestua, vaikka jäljelle jäävä annos näyttäisi pieneltä, kun osa ruoasta on tarjottu piilottamalla se koiran löydettäväksi. Jos koira syö päivittäisen annoksensa ja saa täysipainoiset ravintoaineet, se saa varmasti kaikki ravintoaineet, joita tarvitsee pysyäkseen tyytyväisenä ja hyvässä kunnossa.
Laumanvartija pysyy tyytyväisenä, kun muistaa sen erityistarpeet. Tyytyväinen laumanvartija on iloinen, rakastava ja erittäin hauska koirakaveri valmiina kaikkiin seikkailuihin!
